Tätä kirjoittaessa Ani’s Café oli ollut kuukauden auki. Eilen illalla lähdin ensimmäistä kertaa kuukausiin jo illansuussa kotiin! Jäin hetkeksi ulos istumaan pimeään tihkusateeseen ja katselemaan ravintolan valoisia ikkunoita.
Sydämessä läikähti se mielettömän hyvä fiilis, josta juuri lähdin. Ja kiitollisuus mahtavasta henkilökunnasta, joka mahdollistaa tämän. Ja kiitollisuus kaikille teille, jotka käytte meillä luomassa tätä tunnelmaa: kaikki tutut “vakkarit”, kaikki lukuisat uudet asiakkaat, naapurit, ihanat ikäihmiset kahvikupposella, töissäkäyvät alkuillan viinilasillisella ja monet, monet muut – KIITOS!
Tänään sunnuntaina meillä on lepopäivä ja isänpäivä. Oma isäni olisi ollut ylpeä ja rakastanut tätä kaikkea. Isältäni olen saanut pienestä pitäen sen, millä teen nyt töitä: temperamentin, kyvyn iloita joka päivä pikku jutuista. Isältä perittyä on tämä pieni hulluuskin ja intohimo ruokaan, viiniin ja ihmisiin, jotka myös välittävät näistä samoista asioista.
Rentouttavaa isänpäivää ja nähdään taas,
Ani