Nyt ollaan toisen kerran koronakriisissä. Vaikka osaamista ja tietoa on jo enemmän kuin keväällä, tunnelma on epätodellinen. Mitä oikein tapahtuu? Me putsataan ja buunataan koko ajan. Olemme myös tottuneet kasvomaskien käyttöön, vaikka alussa tuntui mahdottomalta työskennellä niiden kanssa.
Tämä aika myös opettaa. Nyt vahvistuu entisestään se, miksi rakastan työtäni: se antaa minulle mahdollisuuden ihmisen huomioimiseen, kun hän tulee ovesta sisään omana itsenään. Olen koettanut luoda ravintolan, jossa on ihanaa ruokaa ihanille ihmisille. Paikan, jossa koetaan, että hei, täällähän saa toivoa sitä, mitä oikeasti haluaa. Me muokataan ja toteutetaan toiveita, jotka luovat asiakkaalle sen tärkeän oman hetken.
Istun usein illalla ravintolassa tekemässä paperihommia, kun henkilökunta on jo lähtenyt, kaikki on siivottu ja on aivan hiljaista. Jouluikkunat hehkuvat kauniina. Kun istun koneen ääressä hämärässä salissa, saattaa joku tuttu koputtaa ikkunaan ja vilkuttaa. Sinä hetkenä olen onnellinen, vaikka maailma ympärillämme tekee kuperkeikkoja. Meillä on mahtava henkilökunta, joka joustaa ja huolehtii toisistaan näinä vaikeina aikoina. Meillä on myös mahtavia asiakkaita, jotka tulevat ja kannustavat. Useat heistä tunnen jo monen vuoden ajalta.
Ajat nyt ovat mitä ovat mutta onneksi kaikkien näiden mullistusten ja muutosten pyörteissä ei ole ainakaan tylsää. Kiitos teille kaikille, että saamme tehdä tätä työtä!
Hyvää joulun odotusta,
t. Ani ja tiimi